Olet varmaankin kuullut jonkun joskus sanovan:

– ”Viihdyn paremmin nuoremmassa seurassa”

– ”Iällä ei ole merkitystä, kunhan on 10 vuotta nuorempi!”

– ”Vanhat on niin katkeroituneita ja rima on niillä niin korkealla”

– ”Haluan vielä omia biologisia lapsia”

– ”En edes voisi olla ikäiseni insinöörin kanssa” (Entinen Playboy-tyttö Susanna Penttilä)

– ”Vain nuoret miehet pystyvät tarjoamaan minulle hyvää seksiä”

vaimoNo ehkä tota viimeistä fraasia ei kuule ihan joka päivä, mutta itse olen kuullut myös tämän lauseen. Olen ollut naimisissa itseäni yhdeksän vuotta vanhemman miehen kanssa, suhde kesti noin yhdeksän vuotta. Miehessä ei ollut mitään vikaa, päinvastoin. Kaikki meni hyvin niin kauan kuin tapahtui se, että itse muutuin pikkuhiljaa eri ihmiseksi. Olin tavatessamme siis 17 vuotias. Haluan vielä kertoa, että ex-mieheni ei etsinyt itselleen nuorempaa puolisoa, niin vain tapahtui. Onnellinenkin pariskunta voi siis kliseisesti kasvaa erilleen, syitä siihen voi olla monia ja yksi niistä voi olla ikä. Täytän itse tänä vuonna 34, eli käytännössä olen nyt puolet vanhempi kuin 17 vuotta sitten.

Ihmisen perusluonne säilyy, mutta ihminen voi muuttua paljon nuoruusvuosista siihen, mitä on esimerkiksi kolmekymppisenä. Joillakin suurin muutos voi tapahtua aivan eri aikajaksona, esimerkiksi kolmekymppisestä viisikymppiseksi. Kiinnostuksen kohteet ja arvomaailma ovat luonnollisesti tärkeimmät asiat toimivassa parisuhteessa ikäerosta riippumatta.

Äitini on naimisissa itseään 10 vuotta nuoremman miehen kanssa, enkä voisi kuvitellakaan tasapainoisempaa paria. Heillä on vielä kaiken lisäksi aivan erilainen tausta, joten näihin asioihin peilaten; ikä, koulutus tai paikkakunta eivät VÄLTTÄMÄTTÄ merkitse yhtään mitään. Tärkeintä on kuitenkin löytää rinnalleen ihminen, joka ymmärtää, tsemppaa tarvittaessa ja on muutakin kuin ”kämppis”.

Itselläni on paljon eri ikäisiä ystäviä, mikä on suuri rikkaus. Silti koen, että saman ikäisten henkilöiden kanssa yleinen ymmärrys ja keskustelu on usein simppelimpää.

 

Anna/Deittisirkus