Vilma tässä moi! Muistatteko minut vielä? Olen se hidas bloggaaja, joka välillä saa raapusteltua tänne jotain. Tulitte mieleeni, koska kaipaan vapaa-aikaa. Minulla on hirvittävä työstressi; niin paha, että välillä itkettää. Mietin vaihtaisinko työpaikkaa, mutta toisaalta rakastan työtäni – niin paljon kuin se minulle harmaita hiuksia tuottaakin.
Arvatkaa mikä tässä on pahinta? Se, että kiukuttelen rakkaimmilleni hullun lailla. Kiukuttelen Ilonalle, kiukuttelen E:lle ja minulla on lyhyt pinna lapseni kanssa. Puran stressin ja väsymyksen muihin. Se on epäreilua ja aion tehdä sille jotain. Mutta mitä? Omassa mielessäni ovat seuraavat seikat, mutta haluan kuulla muidenkin mielipiteitä.
A) Ajanhallinta. Minulla on sekä sähköinen kalenteri että paperikalenteri. Kirjoitan niihin välttämättömät asiat, mutta pitäisikö niihin kirjoittaa ”vapaata aikaa”?
B) EI! Taidan olla työpaikalla se tyyppi, johon luotetaan silloin, kun muut osaavat sanoa sen maagisen sanan. Toiset osaavat sanoa ”ei”, silloin minä sanon ”kyllä”. Oletteko nähneet Jim Carreyn Yes Man –elokuvan? Hauska ajatus sanoa jokaisen asiaan kyllä, mutta pitkän päälle erittäin stressaavaa.
C) Viikonloppulomia. Tarvitsen enemmän niitä minilomia, jollaisia tehtiin Ilonan kanssa muutama viikko takaperin. Lapsen kanssakin voisi lomailla.
D) Pieniä irtiottoja. Luen kirjaa melkein joka ilta. Se auttaa rentoutumaan, sillä uppoa syvälle kirjan maailmaan ja unohdan omat kiireeni. Tällä hetkellä luen Paulo Coelhon Alkemistia – sepä vasta tarina!
Ja miksikö halusin jakaa stressini kanssanne? Siksi, koska taidan tarvita apua! Millä te helpotatte stressaavaa arkea? Kannattaako kokeilla joogaa vai potkunyrkkeilyä? Kiukutteletteko te läheisille, vai nielettekö paskan fiiliksen?
Verenpaine korkealla teitä kaipaa,
Vilma
Voisi hyvin aloittaa kohdasta A) Sähköisen kalenterin käyttö on mullekkin vättämättömyys, etenkin jos haluian tehdä jotain rutiineista poikkeavaa, esim: konsertti, elokuvat, synttärit uiminen ja ulkoilu ystävän kanssa ym ym.
B) Entisenä yrittäjänä tiedän tunteen kun piti tehdä 17-20 h/ vrk duunia, että selviäis…mutta lopulta siinä huomasi polttavansa kynttilää molemmista päistä yhtäaikaa ja lopulta meni sekä terveys ja ammatti 🙁 joten on ehdottoman tärkeää osata irtautua töistä sopivasti ja tarvittaessa niin kauas vaikka vain vkl ajaksi ettei sun tarvitse olla se ” joka paikan höylä, luottopakki joka ei osaa sanoa EI ja vielä ei olla tavoitettavissa työasioissa vapaa-aikana, eikä 24/7.
C ja D) kohdat oikeastaan sisältyi jo edelliseen, minilomat vaikka vain vkl tai arki vapaa on hyvä tapa rentoutua teki sitten mitä vain paitsi duuniasioita! pääasia että osaa antaa itselle vapaa-aikaa sopivasti, harrastaa yksin tai ystävien kanssa jotain, kun alkaa itse voida hyvin niin myös perheesi ja läheisesi voivat hyvin :).
Itselläni jos on huono fiilis niin en pyri sitä purkamaan kehenkään vaan silloin yritän patistaa itseni liikkeelle ulos vaikka hyötyliikuntaa, kävelemään, fillaroimaan, uimaan tai vaikka joenrantaan katselemaan luonnon kauneutta, siinä sielu lepää ja rentoutuu hyvin. Mutta sinkkuna on myös oppinut pitämään kiukuttelut itsellään 🙂 ei niitä halua purkaa kenellekkään ulkopuoliselle.
Terve Ari,
Kiitos kommentistasi! Joo, se on totta, että ei pitäisi purkaa kehenkään tätä kiirekiukutusta. Hyötyliikunta auttaisi sekä stressin purkuun, että jaksamiseen, joten minä tyttö käväisin tänään lenkillä ennen kuin kukaan muu tässä talossa ehti ylös sängystä. Arvaapas mitä? Se auttoi. Päivä ei ole vielä pulkassa, mutta minusta tuntuu, että tänään on ollut helpompi hengittää. Täytyy kyllä opetella se ei-sana ja laittaa puhelin kiinni tai vähintään äänettömälle silloin, kun olen kotona. Vapaa-aika ja työaika on erotettava toisistaan.
Toivottavasti sinä olet saanut elämäsi balanssiin ja yritystoiminnan tilalle on löytynyt mielekästä tekemistä.
Terkuin, Vilma