Suunnittelimme eroa vuositolkulla
Muistan edelleen oman pohjattoman yksinäisyydentunteeni muutaman vuoden takaa, joten halusin puhua asiasta. Muutama vuosi takaperin olin yksinäinen, vaikka minulla oli seuraa.
Linnunradan käsikirja sinkuille
Minä aion lukea kotimaista erotiikkaa!
Vietin viime viikonlopun Helsingin kirjamessuilla. Aika kului kirjojen, kuohuviinin ja onnellisen olon siivittämä nopeasti, vaikka vietin paikan päällä pari päivää ja monta monituista tuntia. Minulla oli mukanani luottokortti ja iki-ihana Ilona, jonka viikonlopun edesottamuksista aion avautua teille hieman myöhemmin. Nyt kuitenkin haluaisin fiilistellä vielä kerran kirjamessuja.
Ratkaiseeko raha?
Jokin aika sitten kirjoitin stressistäni ja kiireestäni. Olen sen kirjoituksen jälkeen, eli ainoastaan muutaman päivän, tehnyt tietoisia harjoitteita katkaista stressiltä niska, ennen kuin se selättää minut. Olen käynyt lenkillä, syönyt säännöllisesti ja antanut itselleni aikaa katsoa kaksi elokuvaa, vau! Yleensä koen huonoa omaatuntoa, jos väijyn telkkaria, vaikka minun pitäisi tehdä jotain hyödyllistä. En ole vielä täysin parantunut suorittamisestani, mutta elättelen
Puhutaanpa vähän seksistäkin! Ja ihan näin päivällä
Voi minkä oivalluksen koin pari päivää sitten! Kyläilin ystäväni N:n luona. Puhuimme lapsistamme, töistämme, puolisoistamme, kavereiden asioista ja lopulta seksistä. Muistelimme jopa kymmenen vuoden takaisia iltoja, jolloin pokailimme kaikkea mikä liikkuu. Puhuimme niistä tekosista, joista emme ikinä mainitsisi puolisoillemme. Meitä nauratti ja hävetti samaan aikaan. Paheksuimme itseämme niin kuin aikuinen voi paheksua viettienergian johdattamaa nuorta. Välillä meidän oli jopa ikävä
Ressiä pukkaa!!
Vilma tässä moi! Muistatteko minut vielä? Olen se hidas bloggaaja, joka välillä saa raapusteltua tänne jotain. Tulitte mieleeni, koska kaipaan vapaa-aikaa. Minulla on hirvittävä työstressi; niin paha, että välillä itkettää. Mietin vaihtaisinko työpaikkaa, mutta toisaalta rakastan työtäni – niin paljon kuin se minulle harmaita hiuksia tuottaakin. Arvatkaa mikä tässä on pahinta? Se, että kiukuttelen rakkaimmilleni hullun lailla. Kiukuttelen Ilonalle, kiukuttelen
Irtiottoja!
Kävin viikonloppuna minilomalla Ilonan kanssa. Junailimme itsemme kaupunkiin, jonka tunsimme jo entuudestaan. Tarkoitus oli shoppailla, juhlia ja ulkoilla – kaikkea maltillisesti ja hallitusti. Meillä oli ihanaa, vain me kaksi sielunsisarusta ja loputtomalta tuntuva määrä aikaa. Emme halunneet ostaa mitään turhaa ja kiersimmekin lähinnä vain kirpputoreilla. Siirryimme paikasta toiseen ja joimme lasillisen kuohuviiniä aina kuin siltä tuntui. Perjantaina kävimme ulkona
Voiko vioista huolimatta löytää kumppanin?
Viisi vuotta sitten olin sinkku ja ympäröity sinkkukavereilla. Olimme pääosin iloisia ja onnellisia. Olimme tyytyväisiä elämäämme ja katselimme tulevaisuuteen avoimin mielin. Kutsuimme toisiamme koteihimme, nautimme illanistujaisista, pyjamabileistä, lastenkutsuista ja aikuisten biletysilloista ilman vakituisia kumppaneja rinnallamme. Vaikka joimme maljoja itsenäisille yksinhuoltajille, menestyville uraohjuksille ja ylpeille omantiensä kulkijoille, me kaikki päädyimme silloin tällöin itkeskelemään yksinäisyyttämme. Niinä hetkinä me mietimme virheitämme, pohdimme puutteitamme
Saako vieraisiin pöytiin vilkuilla?
Istun kahvilassa selailemassa lehteä. Viereiseen pöytään istuu suunnattoman komea mies. Niin komea, että on pakko vilkaista uudestaan. Ja uudestaan. Neljännellä kerralla hän katsoo takaisin ja punastun. Ai niin, viime postauksessani kerroin, että olen varattu. Olenhan minä ja erittäin onnellinen siitä. Minulla ei ole aikomustakaan pettää poikaystävääni, näillä vähäisillä yhteisillä metreillä en todellakaan kaipaa muutosta. Mutta minulla on silti silmää kauneudelle.
Hyvästi sinkkuelämä!
Minä olen lomaillut. Olettehan tekin? Hellekesän mansikkamargaritat ovat asettuneet tiukasti vyötärölleni, pari päivää uskottelin, että ne ovat niitä kuuluisia nesteitä, mutta nämä eivät hievahdakaan terveellisemmän elämän aloituksen kynnyksellä. – Ne täytyy hikoilla pois, sanoi E, joka viettänyt kesän tiiviisti kanssani.
Kolmetoista Provinssiani (Festareista parhain?)
Kirjoittaessani tätä on Provinssiperjantai. Pian matkustan Seinäjoelle juhlimaan ”ihmisten juhlaa” neljännentoista kerran elämässäni. Menen Provinssiin enemmän nostalgian kuin bändien vuoksi, mutta toiveeni on sama kuin ensimmäisellä Provinssikerrallanikin: haluan aurinkoa ja ihania kohtaamisia. Vuonna 1998 olin ensimmäistä kertaa Provinssissa. Olin miettinyt viikonlopun vaatteeni tarkasti: olin kiertänyt kirpputoreja antaumuksella ja seurannut säätiedotusta. Minulla oli repaleiset leveälahkeiset farkut, tiukka kukkapaita ja takkuinen