Vatsanpohjaa kutkuttaa, kun ajattelen E:tä. En enää jaksa roikkua netin deittisaiteilla, enkä arvioida naamakuvia Tinderissä. Puhun muka-tärkeää työpuhelua ja piirtelen sanomalehden vaalealle marginaalille sydämenkuvia. En muista puhelusta mitään, mutta muistan viime lauantaista kaiken. Minä sydän E. E sydän minä. Ihanaa. Ihanaa. Ihanaa.
Ihanaa ja niin aikaavievää. Tiistaina puoleen päivään mennessä olemme vaihtaneet lukemattomat määrät Whatsapp-viestejä, jotka sisältävät kaipausta, sydämiä, hymynaamoja ja linkkejä romanttisiin YouTube-biiseihin. Ihanaa. Ihanaa. Ihanaa ja ällöttävää. En saa töitä tehtyä vaan odottelen, että äänettömällä olevan puhelimeni sininen merkkivalo alkaisi vilkkua, se ilmoittaa saapuneesta viestistä. Ja kun se vilkkuu, nappaan puhelimeni ja hymyilen maireasti. Työkaverini on kyllästynyt ”puhutaan mun poikaystävästä” –kommenttiini, jonka hän on kuullut eilisestä lähtien ehkä viisikymmentä kertaa.
Sininen valo! Jumalauta! Työkaveri viereiseltä pöydältä. Tekee mieli potkaista nilkkaan. Kukaan muu ei saa nyt tekstailla, eikä laittaa sähköpostia, haluan, että jokainen sininen merkkivalo saa sydämeni palamaan ja poskeni punottamaan.
Kerron tähän väliin treffeistä. Ne olivat lauantaina. E oli suunnitellut kaiken, minä matkustin junalla hänen luokseen ison treffikassini kanssa. Näillä treffeillä ei tavattu baarissa, juotu päätä täyteen ja päädytty kännisinä kieriskelemään lakanoissa. Ei, nämä alkoivat hänen keittiöstään. E oli tehnyt ruokaa.
*** Hetkinen, sininen valo! ***
” ♥ olet kaunis ♥”
”Olisitpa täällä!”
” ♥”
” ♥”
Niin, E oli laittanut uuniperunaa ja herkullista täytettä, maissia ja jotain eksoottista, jota en osaa lausua. Mutustelimme ruokiamme ja juttelimme niitä näitä. Molempia jännitti, mutta kun pääsimme ovesta ulos ja kaupungille, olimme kuin vanhat tutut. Muutaman viikon whatsappailu oli tehnyt tehtävänsä. Meillä oli yhteistä puhuttavaa ja yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Ja tiedättekö ne pienet kosketukset, hipaisut ja katseet? Meillä oli kaikkia niitä ja romanttinen ensisuudelma meren rannalla. Illalla kävimme elokuvissa, jonka jälkeen menimme hänen luokseen.
P:n takia olin ajatellut, että voisin elää lyhyessä selibaatissa. Ajattelin, että voisimme kehittää E:n kanssa rauhassa suhdettamme, jos emme päätyisi sänkyyn heti ensimmäisillä treffeillä. Melkein jo puhuin asiasta hänen kanssaan. Mutta nämä ajatukset unohtuivat, kun päätin jäädä hänen luokseen yöksi ja olimme menossa nukkumaan. E oli liian ihana, tilanne liian kiihkeä ja paikka asiaan sopiva. Selibaatti saa nyt odottaa, sillä hyppäisin takaisin E:n lakanoihin vaikka tältä istumalta. Näemme viikonloppuna uudestaan, en malttaisi odottaa.
Olen jo iso tyttö, yli kolmekymmentä. Minulla on kokemusta ihastumisista. Tiedän, että vaikka nyt tuntuu hyvältä, saattaa matkalla tulla yllätyksiä vastaan. E pitää minusta nyt, olen siitä varma, mutta en voi olla varma, että pidämme toisistamme vielä ensi viikolla, ensi kuussa tai ensi vuonna. Rakastan unelmointia, mutta yritän pitää pääni kylmänä. En halua suunnitella vihkipaikkaamme, enkä nimetä lapsiamme. Haluan odottaa ja olla rauhassa. Nauttia ihanasta ihastumisesta, tulevasta viikonlopusta ja nyt puhelimessani vilkkuvasta sinisestä valosta.
Sydämiä,
Vilma
P.s. Kannattaako teidän mielestä ensimmäisillä treffeillä harrastaa seksiä?
Itse en koskaan milloinkaan ole sekstaillut ensimmäisellä tapaamisella.. seksi on minulle totaalisen luottamuksellinen asia , ja jollakin asteella olisi pystyttävä seksikaveriini luottamaan, eikä sitä luottamusta saavuteta yhdellä tapaamisella. Minut onkin kasvatettu siveyden sipuliksi – neitsyenä naimisiin- teemalla, ja nyt aikuisen koitan muuttaa asioita, mikä välillä onkin tosi rasittavaa.. En näe sänkyyn päätymistä ekoilla treffeillä mitenkään paheksuttavana, mutta ei kuulu mun tapaani tutustua ihmisiin..
Hurjan mukava lukea kommentteja Facebookista ja täältä M Majurin ajatukset. Kysymys on jo lähtökohtaisesti sellainen, että siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Eräs ulkomaalainen ystäväni tuumi kerran, että suomalaiset naiset antavat kännissä helpommin kuin hänen oman maansa naiset. Meidän treffikulttuuriin ja muuhunkin vapaa-aikaan kuuluu isona osana alkoholi, se kun tunnetusti vähentää estoja, niin virhearviointeja tapahtuu – näin on käynyt myös minulle. Joskus on kaduttanut, mutta viime viikon petitapahtumat eivät harmita lainkaan. 😀