Kerroin edellisessä postauksessani, että olen ihastunut kahteen eri tyyppiin. Toinen heistä on P, ja P lähti juuri luotani. Hän tuli luokseni myöhään eilisiltana töittensä jälkeen, minä olin jo syvällä vällyjen alla. Pussailimme hiukan, juttelimme enemmän ja nukuimme. Niin – minä ja P emme harrasta muuta kuin pussailua. Olo on kuin neljätoistakesäisellä. Välillä homma on riistäytyä käsistä, ainakin minulla, mutta meidän yhdessäolo ei siitä huolimatta johda mihinkään. Olemme pussailleet parisen kuukautta. Emmekä varmasti ikinä tule harrastamaan seksiä, mutta tässäkin on tarpeeksi juuri nyt. Mikään ei nimittäin ole kiihottavampaa kuin se, että ei harrasteta seksiä. Loputon esileikki saa koko kropan räjähtämään. Haluan nähdä hänet uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.

rakkauskuva

Vielä eilen illalla olin erittäin hämmentynyt P:stä. En tiennyt mitä hän haluaa ja miksi hän käy vain harvoin, mutta aina kun hän käy, hän on ihastuttava ja läheinen. Ihan kuin poikaystävä – ilman sitä seksiä. Paloin halusta tietää, johtaako meidän yhteinen polkumme jonnekin. Tapasimme Tinderissä muutama kuukausi takaperin, pussailimme toisilla treffeillämme ja päädyin silloin hänen luokseen yöksi. Hän kertoi liikuttavia tarinoita menneisyydestään ja minä itkin hänelle omia kolhujani. Itkujen vastapainoksi nauramme niin paljon, etten varmasti ole nauranut yhtä paljon muuta kuin Ilonan, ihanan ja rakkaan siskoni kanssa.

 

Vaikka halusin uskoa, että P voisi vielä joskus osoittaa kiinnostustaan vähän aktiivisemmin, en kuitenkaan halunnut jäädä häneen roikkumaan. Niinpä jatkoin tinderöintiä (kyllä, se on verbi). Minulla on melkoisen monta Tinder-matchiä, joista läheskään kaikkien kanssa en ole vaihtanut sanaankaan. Samaisesta sovelluksesta löytämäni O sen sijaan jutteli muidenkin edestä. O auttoi minua pääsemään eteenpäin P:stä, sillä ihastuin häneen nopeasti parin viikon chattailymme perusteella. Tapasin hänet aurinkoisella terassilla, kävimme kävelyllä ja lähdin kotiin. Emme kumpikaan syttyneet toisillemme. Siitä huolimatta sain taas siipeni kantamaan, tinderöin lisää ja tutustuin E:hen.

 

Mutta takaisin tähän aamuun: istuin P:n kanssa pitkään aamiaispöydän ääressä ja juttelimme meistä. Meitä ei ole. Näemme muutaman viikon välein ja tiedän, että P tapailee myös toista naista. Tämän naisen kanssa P tekee muutakin kuin pitää kädestä. Hän on yhden sängyn mies. Sopii minulle. Kerroin P:lle, että olen tai ainakin olin ihastunut häneen. Kerroin, että kuukausi sitten vieritin muutaman kyyneleenkin hänen takiaan ja kerroin myös O:sta ja E:stä. Juttelimme siitä miten ihastuksesta pääsee yli, jos vastakaikua ei kuulu. Minä en ole asiantuntija, olen aikanaan roikkunut pitkään joissain miehissä, olen itkenyt ja ollut epätoivoinen. Olen rypenyt siinä kuvitelmassa, että haluan vain tämän yhden miehen, eikä kukaan voi enää koskaan täyttää hänen paikkaansa. Arvatkaas mitä? Minulla on uutisia: se paikka täyttyy kyllä. Enää en anna itseni jäädä jumittamaan yhteen, vaan jatkan deittailua. Ei kaikkien kanssa tarvitse hypätä sänkyyn, ei tarvitse edes pussailla. O:n kanssa halasin kaksi kertaa, ensin silloin, kun tapasimme ja toisen kerran kun erosimme. Tärkeintä on, että annoin itselleni luvan katsoa O-kortin. Tinder-viestittely ja se ennen tapaamistamme koettu tämä-voisi-olla-HÄN -tunne auttoi minut pahimman P:n ikävän yli.

 

P on minulle edelleen tärkeä. Voinkohan sanoa rakas ilman, että tarkoitan romanttista rakkautta? Sanon rakas. Harva mies kuuntelee yhtä hyvin kuin P. Niinhän se oli, että aamuinen keskustelumme sai minut lopulta itkemään. Tiedän, että joku toinen voisi pitää tilannettamme typeränä, mutta olemme toisillemme rehellisiä ja tämä sopii meille.

 

Aamiaispöydästä siirryimme jatkamaan juttelua ja kahvihetkeämme ulkosalle. Puhuimme siitä, että olemme ehdottomasti vain ystäviä, emme rakastavaisia. Meillä on liian hauskaa yhdessä. Minua ei hämmennä enää. Hyväksyn sen, että emme koskaan mene naimisiin ja olen iloinen, että P:llä on tämä toinen nainen (hän on muuten tälle toiselle naiselle ihan yhtä rehellinen). Harmittaako minua? Totta helvetissä. Olen toiselle naiselle hieman kateellinen, mutta samalla äärettömän iloinen, että meidän erikoinen suhteemme P:n kanssa on vielä tässä. Voin tankata hänestä läheisyyttä, jatkaa pussailua ja halailua ja nauttia hänen seurastaan, mutta minun ei tarvitse luopua sinkkuudestani, ei Tinderistä, eikä toisesta ihastuksestani E:stä.

 

E vaikuttaa samalla tavalla kultaiselta kuin P:kin. E viihtyy omien pienten nikkarointiprojektiensa kimpussa ja chattailee minulle joka päivä. Meillä on tämän viikon lauantaina ensimmäiset treffit, joiden takia minulla on perhosia vatsassa.

 

Nauttikaahan auringosta!

Terveisin, Vilma

 

P.s.

Minusta olisi mukava kuulla teidänkin kuulumisianne! Millaisia ihastujia te olette?