Jokin aika sitten kirjoitin stressistäni ja kiireestäni. Olen sen kirjoituksen jälkeen, eli ainoastaan muutaman päivän, tehnyt tietoisia harjoitteita katkaista stressiltä niska, ennen kuin se selättää minut. Olen käynyt lenkillä, syönyt säännöllisesti ja antanut itselleni aikaa katsoa kaksi elokuvaa, vau! Yleensä koen huonoa omaatuntoa, jos väijyn telkkaria, vaikka minun pitäisi tehdä jotain hyödyllistä. En ole vielä täysin parantunut suorittamisestani, mutta elättelen välillä toiveita täydellisestä elämänmuutoksesta.
Mietin, mitä haluaisin tehdä, jos raha ei ratkaisisi. Jos voisin juuri nyt irtisanoutua ja aloittaa uuden elämän ilman, että tulotasoni putoaisi radikaalisti, minusta tulisi varmaankin puutarhuri. Perustaisin maaseudulle pienen puutarhapuodin, jossa kasvattaisin luomukukkasia ja myisin niitä herkullisten, mutta terveellisten raakaleivosten rinnalla kahvilassani, jonka seinillä olisi vaihtuvia taidenäyttelyitä ja kirjahylly täynnä inspiroivaa kirjallisuutta.
Nipistän työajastani aikaa blogin kirjoittamiseen, sillä haluan tietää, mitä te rakkaat sinkut tekisitte, jos voisitte valita minkä tahansa ammatin? Oletteko jo lempiammatissanne kirjanpitäjinä ja leipureina, vai olisitteko sittenkin mieluummin kukkakauppiaita ja liikennelentäjiä? Vaihtaisitko toimistotyösi raikkaaseen ulkoilmaduuniin, jos siitä saisi samaa liksaa vai siirtyisitkö ulkohommista vaikkapa kuntosaliohjaajaksi? Entä kenestä tulisi taiteilija?
Voisimmeko ja kannattaako unelmiamme seurata, vai pitäisikö meidän pitää jalat maassa ja antaa pilvilinnojen leijailla tuulten mukana muualle? Näitä minä pohdin tänään.
Rakkautta ja valoa,
Vilma
P.s. Onko partnerin ammatilla merkitystä? Haluaisitko pukupäällä töihin lähtevän pankkiirin vai boheemin taiteilijan?
Raha ratkaisee kaiken mutta ei sitten mitään. Kyllähän vakinainen tai ainakin säännöllinen työnteko helpottaa arkea ja on monesti se tietynlainen runko arkielämässä.
Olen kuitenkin sitä mieltä että sillä kumppanin ammatilla ei ole merkitystä. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi toisiaan rakastavaa ja toisistaan välittävää ihmistä, eikä siinä kysytä silloin mikä olet koulutukseltasi tai ammatiltasi. Valitettavasti nykyään asioita arvotetaan ammatin/ansiotason/koulutuksen jne perusteella aivan liikaa. Kuitenkin, arvot ratkaisevat ja ehkäpä työtehtävien ja työnantajan ajatellaan kuvastavan ihmisen arvomaailmaa ja persoonaa: ”Finanssialalla työskentelevät ovat tällaisia, diplomi-insinöörit ovat sellaisia, jne…”
Omia unelmia kannattaa seurata ja toteuttaa. Yleensä se johtaa onnellisuuteen, mikä ei ole huono asia. Ihmiselämässä.
Hei Teemu,
kiitos hienosta kommentista! Ehkä me ajattelemme liikaa, että työpaikka on sama asia kuin kiinnostuksen kohde? Työpaikkaa enemmän tulisi arvostaa toisen tyypin harrastuksia, niistä näkyy, mitä hän oikeasti haluaa tehdä ja mikä oikeasti kiinnostaa. Kaikki laillinen työ tulisi kuitenkin olla samanarvoista. Totta kai minäkin tykkäisin, jos toinen toisi rahaa pöytään niin paljon, että voisin perustaa puutarhakahvilani – mutta ensisijaisesti haen samanhenkistä tyyppiä. Sitä, joka voisi perustaa tuon kahvilan kanssani ja kestää hieman köyhemmätkin vaiheet elämässä. 🙂