Olin eilen juoksemassa, juoksin pururadalla piiiiitkää mäkeä ylös. En naama irvessä vaan hymy huulilla. Juoksu kun on kivaa, aurinkokin paistoi. Sitten aloin oikein kuunnella, mitä kuuluu korvanapeista:
”Elämä on ruma, kaunis ja rakas, rikas, rämä, mutta oma
Elämä, älä jätä mua vielä tänään,
Jos jätät, niin jätä, ole lämmin ja pehmeä,
On ruma, kaunis ja rakas, elämä
Kymmentuhatvuotisen propagandan tulos:
Hengitys – sisään ja ulos (kun juoksee mäkeä ylös, niin aika syvään)
Mä nauran, ilakoin, riehun ja rakastun,
Ryydyn, kituutan, hyydyn ja pysähdyn
Ja paskaa, ihmisen paskaa, kaikkialla ja samalla:
Rikas, rämä, mutta oma
Elämä – ruma, kaunis ja rakas,
Elämä – rikas, rämä, mutta oma
Elämä” Ismo Alanko
Välillä sinkkuelämä on ryytymistä, kituuttamista ja hyytymistä ja välillä tekee vaan mieli huutaa: tää kaikki on ihan paskaa.
Mutta silti rikas, rakas, rämä oma elämäni on ihan melkein parasta.
Näillä kuitenkin mennään eteenpäin ja hymyillään siellä lenkkipolulla kun kohdataan 🙂
Ja vaikka en olekaan kenenkään rakas, odotan sitä rakkautta.
terkuin
Raisa
